maanantai 25. tammikuuta 2016

Selätetty

Treeni alkaa sujumaan nyt paremmin, kun lihakset alkaa heräilemään pitkän tauon jälkeen. Käsipäivä oli taas rankka, mutta sarjat tuli pääsääntöisesti tehtyä alusta loppuun. Selvää edistystä siis. Odotan ihan hulluna, että millon uskaltaa lisätä painoja. Miksi mä sitten olin treenitauolla?

Kahden viikon ruokavalio on nyt finaalissa ja tulokset on todella hyviä. Palataan siihen aiheeseen ensi viikolla, kun otetaan katsaus tavoitteen saavuttamisesta. Aika aloittaa uusilla ohjeilla!

Ennen joulua treenit alkoivat ottamaan niin lujasti selän päälle, että oli pakko pitää melkein kuukausi taukoa. Pumpissa pääsäntöiset liikkeet ovat muunnoksia maastavedoista ja niitä tulee myös tehtyä jonkun verran salilla vielä isoimmilla painoilla. Olen kyllä katsonut peilin avulla, että liikkeen pitäisi pysyä puhtaana, selkä hyvässä asennossa ja katsoimme jumppavetäjänkin kanssa liikkeen minulle sopivaksi tunneilla.

Ensimmäiset oireet taisivat olla syyslomien aikaan. Silloin oli viikko jumpastakin vapaata ja päätin hieman kipeytynyttä selkääni venytellä. Kun venytin selkääni taaksepäin se kipeytyi entisestään. Varpaihin pystyi kurkoittautumaan täysin ilman kipuja ja sivuille pystyi taivutella miten halusi, mutta pienikin liike taaksepäin sai aikaan vihlovan kivun. Kipu paheni päivä päivältä ja yöt alkoivat olla tuskaisia. Todella pehmeä sänkyni sai kaikki asennot maatessa tuntumaan pahalta. Nukkumisesta ei tullut mitään.


Kaksi viikkoa olin harrastamatta liikuntaa ja kipu hälveni melkein kokonaan pois. Palasin ryhmäliikuntatunneille, mutta salilla ei tullut käytyä. Selkäkipu oli mietona edelleen läsnä päivittäin. Joulukuun puolivälissä oli viimeisiä ryhmäliikuntatunteja ja kävin jopa salilla. Ohjelmaan kuului maastavetoja ja ne menivät hyvin. Kipuja ei tullut ja oli hyvä olo. Olin ollut erityisen tarkka asennon ja liikkeen puhtauden kanssa.

Seuraavana päivänä selkä oli hieman kipeämpi. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että luonani asuvat eläinsuojelun kissanpennut olivat pissineet ulkokenkien päälle (kenkähamstraajan sydäntä särki heittää neljät kengät roskiin) ja pitihän lattia pestä kaikilla mahdollisilla myrkyillä. Maassa konttaaminen, kykkiminen ja hinkkaaminen ei oikein tehnyt selälle mitään nannaa.

Seuraava yö oli täysi helvetti. Kaikki asennot sattuivat. Unta ei tullut kuin muutaman minuutin pätkissä. Kello näytti viittä aamuyöllä, kun vihdoin nousin ja päätin lähteä päivystykseen. Hengittäminen sattui, käveleminen sattui ja ressasi. Ei ollut aikaisemmin ollut asiaa yöllä päivystykseen, joten ensin piti googlailla missä se täällä on. Autossa istuminen sattui. Navigaattori ei meinnanut toimia ja pääsi itkua sen takia.


Hengittäminen kävi raskaaksi. Odotushuoneessa pystyi istumaan etukumarassa. Sairaanhoitajan pakeille pääsin ensimmäisenä ja selitin tilanteen. Tunsin, että selän lihakset oli pelkkää tönkkiä, eivätkä rentoutuneet ollenkaan. Odotus oli pitkä. Alkoi väsyttää ja kyyryssä istuminen alkoi tympiä. Kävin pitkäkseni koville tuoleille ja kipua tuntui yllättävän vähän. Lääkärille päästyäni, todettiin kummatkin, että kyse on nyt vain lihaksista. Ei epäilty mitään vaurioita.

Sairaanhoitaja antoi minulle särkylääkettä. Toiseen persposkeen tökkästiin Voltaren ja toiseen lihasrentouttaja. Voi luoja miten paljon rentouttajan laittaminen sattui! Siinä unohtui selkäkipu. Jäin tarkkailtavaksi muutamaksi tunniksi. Nukuin sairaalan käytävällä olevassa sängyssä ja lihakset rentoutuivat vihdoin. Kipu ei juurikaan kadonnut. 10 aikaan pääsin vihdoin pois. Viikon päästä kävin hierojalla, eikä se oikeastaan löytänyt sen kummepia jumeja juuri selästä vaan ennemminkin reisistä, pakaroista ja hartioista. Laseria annettiin kuitenkin selkään helpotukseksi.

Nyt olen ostanut Selättimen. Uusi tapani on katsoa Uudestä Päivästä yksi jakso ja käyttää Selätintä sen aikaa. Ainakin musta tuntuu, että se noin 30 minuutin rullailu auttaa. Jotenki se kiertoliike tuntuu ihan sika hyvältä selälle ja vahvistaa toivon mukaan selän lihaksia entisestään. Ainakaan nyt ei ole maastavetojen jäljiltä tullut selkä kipeksi. Toivotaan, että vihdoin on löytynyt jotain apua. En ois ehkä kestänyt sitä, että selkä ei jostain syystä kestä yhtään mitään.

-Epsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti