Voittaja fiilis!

Viikon uurastuksen jälkeen voin todellakin sanoa olevani itsestäni ylpeä. Painosta lähti 800g, joten nyt ollaan 66.6 kilossa. Kamala luku! :D Enteileeköhän se jotain pahaa? Herkut ovat pysyneet täysin poissa ruokavaliosta, eikä niitä ole edes tehnyt mieli. Kahvihuoneen pullat ja karkit on ingoorattu täysin. Oon sokeesti tuijottanut mun proteiinirahkoja ja hedelmiä. Ruoka on ollut terveellistä ja ravitsevaa, joten himoja ei ole päässyt edes syntymään.

Lauantaina käytiin koirien kanssa Repoveden kansallispuistossa ulkoilemassa sellaset kolme tuntia. Välillä maasto oli todella haastavaa ylämäkeä, joten hikiä pukkas. Nuotion ääressä nautin herkullisen cesarsalaatin, riisikakkuja ja tuoreita mansikoita. Makkarasta en muutenkaan perusta, joten siitä ei ollut edes hankalaa kieltäytyä. Illalla menimme istumaan terasille kavereiden kanssa. Tilasin tiskiltä mojiton ilman alkoholia ja sokeria. Sain vichyn, mintulla, limellä ja jäämurskalla. Oikeasti todella lähellä alkoholillista versiota maun puolesta!

Illalla aikaisin nukkumaan, sillä aamu herätys soi 4.30. Joten, mä olin klo 5.00 salilla kameran kanssa valmiina purkittamaan treenit talteen. Jäätävä sitä fiilistä, kun siihen aikaan salilla on valot päällä, musiikki pauhaa ja ketään ei ole paikalla. Sai vetää treenit rauhassa ja kuvata miten halusi. Loppu fiilarit ihan älyttömät! Olin ennen seitsemää kotona ja aloitin heti videon muokkaamisen. Videon alussa alkulämpät soutulaitteessa ja loppu venyttelyt juoksumatolla.

Mun tuntemukset tästä koko hommailusta on ihan katossa! Mä oon ihan mielissään kaikista tuloksista mitä on tullut. Se rantapallo on tyhjennyt ainakin puoleen, mun reidet on ihan pelkkää rautaa, haba on jäätävä ja hartiat levenee. Mä en ikinä halua menettää tätä tunnetta!

- Epsa

Oman mielen järkyttämistä

Olen hyvin tietoinen siitä, ettei minusta ikinä tule sitä kaikkein timmeintä ja laihinta tyyppiä. Olen hyvin sinut asian kanssa. Ruumiinrakenne ei vain anna sitä periksi, luulen. Vai onko se sittenkin laiskuuttaa tai saamattomuutta? Mene ja tiedä. Nyt mulla on aika hyvät mahollisuudet testata olenko väärässä. Treeni on alkanut hyvin Arskan Kutosella ja sillä ohjelmalla kerkeän tehdäkkin kymmenisen kertaa harjoitusta, ennen kuin jatkan viisi kertaa viikossa uudella treenillä.

Mun tavoite on olla sheipissä syyskuuhun mennessä. Olemme menossa kaverini kanssa uudestaan Korfulle silloin ja olisi kiva, jos voisi maata sielä rantatuolissa ilman murheita ja kävellä laihistamatta. No nyt kyllä vähän huijaan. Viime kerralla minulla ei kyllä ollut mitään ongelmaa kolmen lomakiloni kanssa. Hyvä mieli ja rakkaus sitä paikkaa kohtaan saa unohtamaan kaikki pinnalliset ajatukset. Suomessa taas.. Hitto, että sieltä peilistä takaisin kattoo saatanan lihava ihiminen.

Mitäpä sitä muuta voisi tehä ittensä eteen, ko laittaa asiat kuntoon. Korfulla rantatuolissa viimeisenä päivänä istuessani, kirjoitin puhelimen muistioon hyvin tsemppaavan tekstin. Siitä tekstistä huokuu se suru, mikä mulla oli. Tiesin ikävän olevan suuri sitä saarta kohtaan ja yritin itku silmässä kirjoittaa jotain rakentavaa. "Muista mitä kohti sä taistelet."

Todella isona tsempparina on uudet treenihousut, jotka ovat ihan järkyttävän näköiset päälläni. Muutaman kilon jälkeen ne istuu päälle ko tehdyt. Lähtöpaino on 67,2, nyt kun alkoholin aiheuttama turvotus on laskenut. En todellakaan osaa sanoa paljonko haluan siitä pois, koska en osaa yhtään arvioida miten paljon lihasta voi tulla läskin tilalle. Ehkä olisi siis vihdoin aika lopettaa se fanaattinen vaa'an tuijottaminen. Ruokavaliotahan minulla ei sen kummemmin ole. Tarkoitus on syödä terveellisesti ja pysyä erossa herkuista. Ainakin nämä ensimmäiset kolme viikkoa.

Aamuisin tulee syötyä puuroa ja juotua vettä. Yhden kupin nautin kuumana ja puristan puolikkaan sitruunan sinne sekaan. Maksa on yksi tärkeimmistä rasvanpolttajista ja sitruuna auttaa sitä toimimaan paremmin. En sitten tiedä kuinka hyvä uskoinen olen, mutta tuskin se pahitteeksikaan on.

Aloituskuvat on nyt otettu ja voin sanoa, että raavaammallakin naisella meinasi tulla itkua silmään. En mä ole tajunnut, että todellakin näytän tältä. Oon rannalla maatessani vissiin nielassut rantapallon, kasvattanu tissit selkään ja leventänyt vatsanaluetta läskillä. Olen aika pettynyt itseeni. Miten sitä voikaan päästää itsensä tähän kuntoon?

Mä todellakin aijon pysyä mun suunnitelmissa. En halua enää ikinä ottaa itsestäni tällaisia kuvia. Mun ensimmäinen viikko on lähtenyt todella hyvin käyntiin.
Siinä asiassa voin todellakin olla itsestäni ylpeä. Olen treenannut joka toinen päivä hallitusti, syönyt terveellisesti ja täysin ilman herkkuja. Tästä tulee oikeesti vielä hyvä!

Mietin todella kauan kehtaanko laittaa näitä kuvia.. Nolottaa..

- Epsa