Olen hyvin tietoinen siitä, ettei minusta ikinä tule sitä kaikkein
timmeintä ja laihinta tyyppiä. Olen hyvin sinut asian kanssa.
Ruumiinrakenne ei vain anna sitä periksi, luulen. Vai onko se sittenkin
laiskuuttaa tai saamattomuutta? Mene ja tiedä. Nyt
mulla on aika hyvät mahollisuudet testata olenko väärässä. Treeni on
alkanut hyvin Arskan Kutosella ja sillä ohjelmalla kerkeän tehdäkkin
kymmenisen kertaa harjoitusta, ennen kuin jatkan viisi kertaa viikossa
uudella treenillä.
Mun tavoite on olla sheipissä syyskuuhun mennessä. Olemme menossa
kaverini kanssa uudestaan Korfulle silloin ja olisi kiva, jos voisi
maata sielä rantatuolissa ilman murheita ja kävellä laihistamatta. No
nyt kyllä vähän huijaan. Viime kerralla minulla ei kyllä
ollut mitään ongelmaa kolmen lomakiloni kanssa. Hyvä mieli ja rakkaus
sitä paikkaa kohtaan saa unohtamaan kaikki pinnalliset ajatukset.
Suomessa taas.. Hitto, että sieltä peilistä takaisin kattoo saatanan
lihava ihiminen.
Mitäpä sitä muuta voisi tehä ittensä eteen, ko laittaa asiat kuntoon.
Korfulla rantatuolissa viimeisenä päivänä istuessani, kirjoitin puhelimen
muistioon hyvin tsemppaavan tekstin. Siitä tekstistä huokuu se suru,
mikä mulla oli. Tiesin ikävän olevan suuri sitä
saarta kohtaan ja yritin itku silmässä kirjoittaa jotain rakentavaa.
"Muista mitä kohti sä taistelet."
Todella isona tsempparina on uudet treenihousut, jotka ovat ihan
järkyttävän näköiset päälläni. Muutaman kilon jälkeen ne istuu päälle ko
tehdyt. Lähtöpaino on 67,2, nyt kun alkoholin aiheuttama turvotus on laskenut. En todellakaan osaa sanoa paljonko haluan
siitä pois, koska en osaa yhtään arvioida miten paljon
lihasta voi tulla läskin tilalle. Ehkä olisi siis vihdoin aika lopettaa
se fanaattinen vaa'an tuijottaminen. Ruokavaliotahan minulla ei sen
kummemmin ole. Tarkoitus on syödä terveellisesti ja pysyä erossa
herkuista. Ainakin nämä ensimmäiset kolme viikkoa.
Aamuisin tulee syötyä puuroa ja juotua vettä. Yhden kupin nautin kuumana
ja puristan puolikkaan sitruunan sinne sekaan. Maksa on yksi
tärkeimmistä rasvanpolttajista ja sitruuna auttaa sitä toimimaan
paremmin. En sitten tiedä kuinka hyvä uskoinen olen, mutta
tuskin se pahitteeksikaan on.
Aloituskuvat on nyt otettu ja voin sanoa, että raavaammallakin naisella meinasi tulla itkua silmään. En mä ole tajunnut, että todellakin näytän tältä. Oon rannalla maatessani vissiin nielassut rantapallon, kasvattanu tissit selkään ja leventänyt vatsanaluetta läskillä. Olen aika pettynyt itseeni. Miten sitä voikaan päästää itsensä tähän kuntoon?
Mä todellakin aijon pysyä mun suunnitelmissa. En halua enää ikinä ottaa itsestäni tällaisia kuvia. Mun ensimmäinen viikko on lähtenyt todella hyvin käyntiin.
Siinä asiassa voin todellakin olla itsestäni ylpeä. Olen treenannut joka toinen päivä hallitusti, syönyt terveellisesti ja täysin ilman herkkuja. Tästä tulee oikeesti vielä hyvä!
Mietin todella kauan kehtaanko laittaa näitä kuvia.. Nolottaa..
- Epsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti