Maasta se suurikin ponnistaa

Uuden vuoden alussa ihmiset tekee lupauksia. Hienoimmat ideat varmasti lähtee liikkeelle sinä yönä pienissä huuruissa, kun odotetaan kellon olevan yli kaksitoista. Minun lupaukseni lähti liikkeelle viikkoja ennen uutta vuotta.

Alkoi armoton itsensä preppaaminen. "Muuta tapojasi, muuta elämääsi, tee sitä mikä tuntuu hyvälle, ole tyytyväinen itseesi!" 

Aloitin viime vuonna maaliskuussa ekaa kertaa liikuntaharrastuksen. Silloin ostin itselleni "ystävän", joka treenasi, opetti ja kuunteli. Siihen aikoihin olin aika hajalla ja hakoteillä elämässä. Olin selviämässä huonosta ihmissuhteesta ja olin kadottanut itseni. Henkinen lyttääminen oli jättänyt niin isot jäljet, että niiden kipujen takia oli vaikea nousta aamulla.

Personal trainerin palkkaaminen auttoi minut pystyyn ja löysin keinon millä saan ajatukset muualle. Vähitellen aloin löytämään itseäni ja kolmen kuukauden sopimuksen loputtua jatkoin itsekseni. Paheenani sattuu olemaan herkut, joten vaikka urheilen, ei tuloksia näy toivottuun tapaan.

Mitä minun täytyy siis tehdä? Täytyy suunnitella treenit ja syöminen. Yksin. Blogin perustin, jotta saisin motivaationi pysymään ja samalla saisin seurattua kehitystäni punnitusten ja mittauksien avulla. Täytyy suunnata kaupoille ja ostaa henkilövaaka. Pian pitäisi kotiutua aktiivisuusrannekke ja uuden kännykän ostin, jotta saan rannekkeen liitettyä puhelimeeni.

Toinen blogini kantaa nimeä: "Maasta se pienikin ponnistaa" ja sen idea on alusta asti kertoa eläinteni elämästä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tähän päiväänkin asti löytyy laatikosta esim. päiväkirjoja joita on täytetty viimeksi lähi päivinä. Olen kaivannut tälläistä blogia kauan ja haluan nyt uskaltaa aloittaa jotain uutta ja avata miten aijon onnistua paremman minäni tavoittelussa.

Toivottavasti vietit mahtavan uuden vuoden ja olet valmis seuraavaan!
Palataan asiaan keskiviikkona.:)

-Epsa