Kolmas kerta toden sanoo

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin huonossa jamassa ettei mikään kiinnosta? Mä kävin läpi juuri kolmen viikon treenaamattomuuden, koska halusin vain istua kotona ja nukkua paljon. Väsytti koko ajan. Olin kärttyinen ja jouduin todella kummallisiin tilanteisiin töissä, joiden takia menetin yöuneni. Joskus vain suuret vääryydet voittaa Epsan voimat.

Sitten tapahtui jotain aika hauskaa. Mä menin treffeille ja vähän sille tielle on jäänyt tää homma. Mä oonki pitkästä aikaa todella aidosti iloinen, ilman tekohymyjä ja työpäivät on yhtä tanssia. Varsinkin silloin, kun herää toisen vierestä, viettää pitkän aamun sängyssä ja nauraa paljon. Mä en oo aamuihmisiä, mutta näköjään joku voi saada mut aamusinkin hymyilemään heti herättyäni. Vähän tietenkin pelottaa kuinka korkeelta tästä nyt putoaa, mutta sellasta ei sais ikinä ajatella. Täytyy nauttia siitä nyt ja tässä. Siitä hiton hyvästä ja turvallisesta olosta.

Mun pelot siis siitä, että voin kuolla huomenna on melkein selätetty. Nyt pystyy taas ajattelemaan, että onhan mulla vaikka kuinka aikaa tehä. Hyvä asia kolmen viikon aikana on ollut se, etten antanut kokonaan periksi huonolle ololle. Ruokavalio pysyi ja paino on pysynyt samana ja ehkä vähän laskenutkin. Mahtavin fiilis on se, kun on itsestään tosi ylpeä.

Treenaaminen alkoi tällä viikolla uudestaan normaaliin tapaan. Kävin pumpissa, joogassa, salilla ja boxingissa. Jooga tuli kyllä jotenko tosi tarpeeseen. Se rauhallisuus mikä sillä tunnilla vallitsi, oli jotain niin puhdistavaa. Salillakin jaksoi aika hyvin samoilla painoilla mihin oli jääny.

Viikonloppu on mennyt lenkkien, leivonnan, saunan ja yhteisen ajan viettämisessä. Me ollaan aika onnellisia kaikki. Pitkästä aikaa.

Kirjoitin yllä olevan tekstin viime viikolla, mutta koska keksimme niin paljon aktiviteettia lähinnä ulkona koirien kanssa liikkuen, niin minulla ei ollut aikaa viimeistellä sitä loppuun. Viikkoa myöhemmin, tänään, olisin samassa jamassa surullisena ilman tätä elämääni astunutta miestä. Tällä hetkellä makaisin saikulla omassa sängyssä ja itkisin, mutta tämä mies sai mut jaksamaan läpi uusien uutisten joita lääkäri toi.

Ei kahta ilman kolmatta ja kolmas kerta toden sanoo ja mitä nyt niitä sanontoja on. Sanoin aikaisemmin pelkääväni jälkimmäistä virttä, koska ajattelin sen tuovan seuraavaksi kuoleman, jos minulle jotain sattuu. Nyt tämä sanonta tarkoittaa minulle sitä, että kolmas kerta toden sanoo, ettei minulta vie henkeä mikään. Aivoistani löytyi pieni kasvain. Hyvänlaatuinen. Jos se on ollut yhtä kauan, kuin olen jaksanut lääkäreille valittaa oudoista oireistani, se on pysynyt muuttumattomana kaksi vuotta. Mä siis selviän tästäkin.

Hatun nosto Kouvolalaiselle lääkärille, joka laittoi minut jatkotutkimuksiin, heti kun näki viimeisimpien käynti kertojen syyt. Menin silloin hakemaan saikkulappua migreenin takia ja jouduinkin jatkotutkimuksiin ja magneettikuviin. Mä olen oikeasti yllättävän fine tämän asian kanssa. Tänä viikonloppuna kissat muuttivat miehen omakotitaloon. Ehkä mekin jossain vaiheessa tehdään virallisesti samoin. Mä toistan itseäni, mutta kerta kiellon päälle: mä olen älyttömän onnellinen!

- Epsa