Tammikuun alussa laitoin itselleni tavoitteeksi nostaa peruskuntoa loppu kuusta olevaa viikonloppu leiriä varten. Kyseessä oli siis Intin perustaitoja naisille-kurssi. Tehtiin siis intti tutuksi pienen leirin muodossa ja osallistujat olivat pelkästään naisia. Meitä oli paikalla yli 20 naista plus tietenkin leirin kouluttajat.
Olin odottanut leiriä hullun lailla ja olin ihan täpinöissäni perjantai aamuna. Tänään se tapahtuis! Olen harrastanut aikoinaan 10 vuotta partiota, joten metsäleireilystä oli nyt jonnin aikaa, mutta kokemusta siis löytyi. Perjantai alkoi aamuvuorolla. Myöhemmin päivällä, paria tuntia ennen lähtöä, tapahtui työtapaturma. Sain seinässä kiinni olevat kolme isoa yläkaappia päälleni, jotka olivat täynnä lasitavaraa. Kaappi osui vähän päähäni, mutta pääsin kuitenkin peruuttamaan karkuun. Jalkani jäi jumiin johonkin ja kaaduin rikkoutuneiden lasien päälle. Muistan kaatuessani vain ajatelleen, että: "Ei lasien päälle! Ei lasien päälle!" Sen verran jouduin ottamaan vastaan maasta, että oikea käteni sai osumaa, samaten polveni. Lasi onneksi tekee aika siistiä jälkeä, eikä sitä jäänyt kiinni haavoihin. Verta tosi tuli todella runsaasti.
Äitini jo kielsi minua lähtemästä leirille verenmyrkytysriskin takia. Kerkesin vuodattaa pari kyyneltäkin. Olin odottanut leiriä niin paljon. Vannotin, että jätän menemättä, jos lääkäri kieltää. Muuten menen vaikka pää kainalossa. Lääkärissä polveen olisi haluttu laittaa tikkiä, mutta päädyttiin sitten liimaan leirin takia. Käsistä liimattiin myös useampi haava umpeen ja sitten haavalappuja päälle. Aika koomisen näköinen paketti tuli.
Palasin vielä hetkeksi töihin ja sitten lähdin ajelemaan kohti Mikkeliä. Paikalla pääsin tupaan ja sain kaapin avaimen. Seuraavaksi matka kävikin hakemaan vaatteita ja rinkkaa. Vaatteita tuli kyllä aika montaa sorttia. Sitten pitikin vaihtaa siviilit pois päältä ja pukeutua niihin vihreisiin. Siinä karisi ne vähäisetkin naisellisuuden rippeet, mitä mussa on.
Illalla jo alotettiin aseiden jakaminen ja niihin tutustuminen. Lisättiin myös varustukseen metsäreissua varten tarvittavat tarvikkeet. Pääsimme nukkumaan aika myöhään ja aamulla oli aikainen herätys. Aamupalan jälkeen pakattiin rinkkaan kaikki saamamme kamat ja lähdettiin hakemaan aseet kaulalle. Marssi leiripaikkaa kohti alkoi. Päästään siis siihen kohtaan, että enpä ossaa sanua oliko kuukauden treenaamisesta apua. Ainakin meinasin kuolla, kun päästiin perille. Kymmenen aikaan aamulla oli jo 10 000 askelta täynnä. Koko päivä koostui erilaisista koulutusrasteista. Pääsimme ampumaankin ja koko päivä meni pihalla. Pimeyden laskettua alettiin pystyttämään telttaa.
Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään. Meidän ryhmä oli älyttömän toimiva. Kaikki oli sujuvaa, pelattiin hyvin yhteen ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Aivan toimiva paketti siis. Saimme teltan aika nopeasti pystyyn ja iltapalan syötyä, joten olimme peitoissa aikaisin. Minun tunnin kipinävuoroni oli 23:30-00:30. Kerkesin nukkua katkonaista unta muutaman tunnin ennen sitä ja viitisen tuntia sen jälkeen.
Seuraavana päivänä oli lisää rasteja, sotaharjoitus ja marssi takaisin. Kamppeet luovutettiin ja päästiin kotia. Täytyy kyllä sanua, että kiire armeijassa ainakin on.:D Eihän sitä meinannut pysyä millään mukana.
Sunnuntaina tuli katteltua sitten vähän ruhjeita mitä oli mukaan tullut. Kämmenselkä mulla ainakin oli mustumassa ja käsivarresta löytyi aika iso mustelma. Käsivarren mustelma tosin tuli jo siinä työtapaturmassa. Sitten on tietenkin yksittäisiä jalkojen, käsivarsien ja solisluun mustelmia. Solisluun mustelma on kyllä oma vika, kun on pitänyt rynkkyä ammuttaessa väärin.
Hieno kokemus kaikin puolin! Sen verran voi sanua kuukaudessa tulleista tuloksista, että lähtöpaino 66.0 ja nyt pyöritään lukemissa 64,8. Hyvä tahti! Ja lihaksia on tullut taas älyttömästi lissää. Aika ylypiä olo!
- Epsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti